Liiketoiminnan ekosysteemi –termiä on käytetty jo vuodesta 1996. Silloin amerikkalainen tutkija James F. Moore julkaisi teoksensa ” The Death of Competition: Leadership and strategy in the age of business ecosystem”. Ekosysteemiajattelun ydinasiana on se, että mikään ekosysteemin toimija ei yksin luo käyttäjän arvoa, vaan ekosysteemin toimijat luovat sen yhdessä. Syntyy ns. “community driven businessta”.
Yhteinen arvonluonti vaatii luottamusta ja läpinäkyvyyttä. Yksi malli voisivat olla lohkoketjuun perustuvat alustat. Ne voisivat tuottaa uudenlaisia, usean toimijan liiketoiminta- ja etenkin luottamusverkostoja, joissa tapahtuva yhteistyö mahdollistaisi monenlaisia avauksia.
Kun yllä olevaa lukee asiakasajattelun läpitunkemana, on itsestään selvää, että puhutaan osallistamiseen perustuvista uudenlaisista asiakaskokemuksen ja lojaalisuuden rakentamiseen tähtäävistä liiketoimintamalleista. Siis jakamistaloudesta ja yhteisestä arvonluonnista. Eikö?
Kun lohkoketjut siirretään asiakkuusohjelmiin, voidaan tehdä asioita samalle kohderyhmälle niin, että yhteys näkyy, mutta kenenkään ei tarvitse luopua asiakkaan omistamisesta.
Mistä syntyy lisäarvo?
Ostokäyttäytymisen muutokset – haluamme saavuttaa muutakin kuin taloudellista ja toiminnallista arvoa – pakottavat yritykset ja brändit pohtimaan, miten ne voivat parhaalla mahdollisella tavalla vastata näihin odotuksiin. Regulaatio, resurssit tai ihan vaan terve järki voivat estää yksittäisen toimijan onnistumisen. Silloin kannattaa miettiä, voisiko asian ratkaista ”liittoutumalla” sellaisen tahon kanssa, joka voi. Näin kaikki tekevät erikseen mitä parhaiten osaavat, mutta yhteensä juuri sitä mitä asiakkaat odottavat.
Tai entä, jos joku toimija voisikin toimia ekosysteemille asiakkaiden odotusten ja niiden oman toiminnan välisen kuilun umpeen kurojana? Tai myös asiakkaat ovat ekosysteemin toimijoita, eivät pelkästään toiminnan kohteita?
Toimijoiden lisäarvo taas syntyy siitä, jokainen ekosysteemin osa vaikuttaa omalla toiminnallaan kaikkiin muihin ekosysteemin osiin ja tämä vaikutus lopulta ulottuu myös toimijaan itseensä. Tämän vuoksi ekosysteemin menestyminen on kaikille sen toimijoille yhteinen etu. Kun on yhteistä voitettavaa, on todennäköisesti myös halua yhteiseen panostukseen.